torstai 29. syyskuuta 2011

Hiljaiseloa

Soitto sossuille tänään. Puolen vuoden tapaamisaikaa olin jälleen varaamassa. Sossu sanoi, että turha on aikaa varata nyt. On niin hiljaista, erikoisen hiljaista. Turha laittaa molempien aikaa siihen kun mitään ei ole tapahtunut. Sossu sanoi, että sovitaan aika tammikuulle 3,5 kk päähän. Nämä puolen vuoden tapaamiset ovat ne oljenkorret mistä pitää kiinni, ei ole mitään muuta mistä saa voimia jaksamiseen. Nyt siihen on taas enemmän aikaa. Kyllä hän sanoi toivovansa, että voi ottaa meihin yhteyttä ennen sitä, mutta olevansa pessimistinen siihenkin.

Pää peiton alle ja nenäliinoja mukaan.
Villasukka

tiistai 27. syyskuuta 2011

Metsän antimia




Luonto antaa nyt ihania herkkuja talven varalle. Nam!

Villasukka

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Katie Melua


Kirpparilta puoli vuotta sitten mukaan tarttunut Katie Meluan Pictures levy soi uudelleen ja uudelleen. Hänen äänensä on upea. Kappaleet niin kauniita. Miehen mielipidettä jos kysytään soitan levyn loppuun (hänpä ei tiedä kuinka paljon kuuntelen sitä yksin ollessani). Yleensä itse kritisoin radion soittavan uutuudet aina liian nopeasti loppuunkulutetuiksi. Nyt en kuitenkaan välitä, I´m in love :)

Mukavaa sunnuntain jatkoa.
Villasukka

perjantai 23. syyskuuta 2011

Ferm





Niinhän se syysflunssa löysi meillekin. Molemmat ollaan tässä kurjassa taudissa. Mies jo on loppusuoralla taudissaan, itsessäni se on päässyt vasta kunnolla vauhtiin ja olo on sen mukainen. Jotain piristystä päivään on silti pakko löytää. Ostin viime viikolla Fermin ihania tyynyjä ja tämän suloisen mukin. Muki on niin onnettoman pieni, että saa toimia meillä tuikkukippona siihen asti kunnes pieni murumme joskus juo siitä jotain. Mukavaa syksyistä viikonloppua. Itse painun takaisin peittojen väliin.

Nuhanenä Villasukka

lauantai 17. syyskuuta 2011

Sieniä ja hortensioita



Mokkula sanoi riks, raks ja poks viikko sitten, siinä syy hiljaisuuteeni. Nyt on uusi ja vihdoin pääsin internetin ihmeelliseen maailmaan takaisin :). Sieniä täällä ollaan kuivateltu kuivurissa. Ensimmäisessä (kaaos) kuvassa kantsut odottavat puhdistusta ja kuivuriin pääsyä. Syyshortensiat ovat äidiltä. Ne ovat niin kauniita juuri nyt. Pakko oli istuttaa tänä vuonna omallekin pihalle oma puska, josko siitä jonain päivänä kasvaisi yhtä upea kuin äidillä. Syysmyrskyjä ollaan täällä myös pidelty, välillä peläten että peltikatto lähtee lentoon tuulen mukana. Sen verran on paukkunut yläkerrassa ;). Nyt on taas hetkeksi parempi ilma niin päästään ulkohommiin. Vihdoinkin on 3 päivän miehen kanssa yhteinen vapaa. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille.

Villasukka

torstai 8. syyskuuta 2011

Adoptiomatka







Yhtäkkiä huomaan poskille valuvan kyyneleitä. Tunnustelen oloani. Ei, en ole erityisen surullinen tai erityisen iloinenkaan enää, en väsynyt, en ärtynyt. Lopulta luulen tunnistavani tunteen: itken silkkaa ikävää ja kaipausta. Tulisi lapsi jo kotiin.

Luin Anna Pihlajaniemen kirjan Adoptiomatka. Se on tunteita riepotteleva kirja kansalainvälisestä adoptiosta. Se pohjautuu samannimisen blogin päiväkirjamerkintöihin. Siinä käydään läpi odotusta, adoption byrokratiaa, kasvamista äitiyteen, kun lapsi vihdoin saadaan syliin ja ensimmäisiä hetkiä lapsiperheenä. Kirjailija ottaa upeasti osaa keskusteluun asenteista ja ennakkoluuloista adoptiota ja lapsettomuutta kohtaan.


Välillä ajattelen, etten paljon pyydä elämääni, lapsen vain. Sellaisen joka nojaa minuun, jolle voin tehdä ruokaa.

Eihän meidän tarvitse enää tehdä mitään, lohduttavat monet. Olemme kelpoisiksi todettuja, asiakirjamme makaavat Kiinassa viraston hyllyssä aakkostettuina. Emmekö voi vain tyytyväisinä olla ja rentoutua, odottaa, he ehdottavat. Mutta ei se niin käy. Jos yksi on perheestä poissa, on suru.
Joku kehoittaa nauttimaan odotusajasta. Hän ei ymmärrä mitään. Kukaan adoptio-odottaja ei makaa kotona hymisten, paikoillaan, odottaen, aamusta iltaan päivästä toiseen, lasta sydämessä kohdun sijaan kasvattaen. Mutta pieni on mielessä jatkuvasti.Miten voisin lakata ajattelemasta ja odottamasta? Kääntää ajatukset toisaalle vuodeksi ja palata sitten? Tekisin niin mielelläni, lastenkirjat ajattelin jo siirtää hyllystä kellariin. Mutta se ei auta.

Kirjaa en pystynyt lukemaan hetkessä. Se on kuin omia tunteita lukisi paperilla. Vaikka kirjassa onkin kyse kansainvälisestä adoptiosta moni asia on yhtenäistä kotimaisen adoption kanssa. Ja odotus on molemmissa pitkää ja uuvuttavaa. Annan kirja on niin rehellinen ja aito, että sille on annettava aikaa ja tilaa. Välillä oli lopetettava lukeminen kun omaa itkua ei saanut loppumaan. Itse kävin mielessäni samalla läpi meidän odotus vuosiamme, ajatuksissa samalla, että onko meillä vielä monta vuotta/kuukautta/viikkoa/päivää odotusta jäljellä. Epätietoisuus jonka kanssa on pakko oppia elämään.  


Ehkä joskus paljon myöhemmin näen näiden odotusvuosien kaaren: malttamatonta pulppuilevaa iloa, sitten hiljenevää, avuttomuutta byrokratian edessä, tahmeaa itsesääliä ja itsekkyyttä, vähistä voimista sikiävää ymmärrystä, tyyniä pilkahduksia. Kaikki kasvattamassa aivan erilaista äitiä kuin olisin ollut, jos olisin saanut lapsen silloin kun hänet alun perin toivoin saavani. Toivottavasti valmiimpaa.

Yksikään adoptiosta kirjoitettu kirja ei ole ottanut minusta otetta niinkuin tämä. Se on voimakkain lukukokemus ikinä. Jokaisen kannattaisi lukea Adoptiomatka jotta ymmärtäisi, jotta pysähtyisi hetkeksi ajattelemaan. 

Tätä kirjaa lukiessani oivallan, että minulla on lupa olla heikko odotuksessani. On lupa jakaa ne pahat tunteet, ei tarvitse pitää vain itsellään sitä kaikkea. Uskaltaa sanoa olevansa voimaton, ettei jaksa kannatella kaikkien muiden murheita harteillaan. Omissakin tunteissa on tällä hetkellä riittävästi. Kirjan loppuhetket antavat jälleen uskoa, että kyllä meilläkin vielä jonain päivänä joku huutaa äitiä ja isää.


Kiitos Anna upeasta kirjastasi. Se antoi niin paljon ettet uskokaan.


Villasukka

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Emilia



Löysin kirpputorilta tämän pienen Emilia kulhon. Sen on suunnitellut Arabialle Raija Uosikkinen. Harvoin näitä kirppareilla liikkuu ja jos löytyy niin hinta on kyllä huima. Tämä oli kohtuu hintainen yksilö. Samaa sarjaa on myös meillä toinen pieni lautanen, sen kinusin äidiltä. Tykkään kovasti tästä sarjasta. Niin mainioita ihmisiä näihin piirretty, pieniä yksityiskohtia löytyy paljon. Tässä lautasessa on kyllä parasta tuo kiukkuinen pikku tyttö, joka näkyy yläkuvassa :).

Villasukka

maanantai 5. syyskuuta 2011

Tunnustus

1 .SUOSIKKIVÄRI: lila
2. SUOSIKKIELÄIN: sudenkorento 
3. SUOSIKKINUMERO: 8
4. SUOSIKKI ALKOHOLITON JUOMA: vadelman makuinen kivennäisvesi
5. FACEBOOK VAI TWITTER: facebook
6. INTOHIMOSI: valokuvaus ja kotona puuhailu
7. SAADA VAI ANTAA LAHJA: antaa
8. SUOSIKKIVIIKONPÄIVÄ: silloin kun sattuu oleman vapaapäivä
9. SUOSIKKIKUKKA: pioni, auringonkukka, gerbera...onhan niitä monia
10. SUOSIKKIKUVIO: ympyrä


KIITOS ihanalle Pikku-ketun puuhamaan Pepille tunnustuksesta. Tunnustuksen saatte viedä kaikki ihanaiset mukananne :) 

Villasukka

torstai 1. syyskuuta 2011

Vanhan astiakaapin uusi elämä





Löysin tämän vanhan kaapin vuosi sitten kirpputorilta 70€ hintaan. Nuhjuinenhan se toki oli, mutta juuri sopivan kokoinen tulevaan tehtäväänsä. Se reppana on odotellut autotallissa vuoden verran, että mieheni saa inspiraation ja hioo kaapin. Nyt se ihme sitten tapahtui. Kaapin sisuksista mieheni otti lisäksi pois 2 hyllyä, vaihtoi huonontuneen alalaudan takaseinästä jäljelle jääneistä hyllyn osista. Kuvista myös näkee, että se on ollut seinäkaappi, meinaan sillä ei ole jalkoja. Se on ilmeisesti kiinnitetty seinään kaapin yläosasta, koska kaapin päällä on metallinen koukku. Kaapin alatasolla on puu joka joskus muinoin on pitänyt lautaset pystyssä. Lopuksi kaappi sai uudet maalit niskaansa: Osmo colorin puuvahan, värinä helmenharmaa. Uudet nupit vielä oviin ja vanha kaappi sai uuden elämän tv kaappina.
Villasukka