torstai 29. syyskuuta 2011

Hiljaiseloa

Soitto sossuille tänään. Puolen vuoden tapaamisaikaa olin jälleen varaamassa. Sossu sanoi, että turha on aikaa varata nyt. On niin hiljaista, erikoisen hiljaista. Turha laittaa molempien aikaa siihen kun mitään ei ole tapahtunut. Sossu sanoi, että sovitaan aika tammikuulle 3,5 kk päähän. Nämä puolen vuoden tapaamiset ovat ne oljenkorret mistä pitää kiinni, ei ole mitään muuta mistä saa voimia jaksamiseen. Nyt siihen on taas enemmän aikaa. Kyllä hän sanoi toivovansa, että voi ottaa meihin yhteyttä ennen sitä, mutta olevansa pessimistinen siihenkin.

Pää peiton alle ja nenäliinoja mukaan.
Villasukka

9 kommenttia:

  1. Voi ei! Voimia ja tsemppirutistus sinulle sinne peiton alle!

    VastaaPoista
  2. Hiljaista tosiaan tänä vuonna ollut :(

    Pieni toivonkare täällä puolestanne, että saisitte mukavan soiton ennen tammikuuta :) Meillä seuraava tapaaminen vasta vuoden päästä..

    VastaaPoista
  3. Yritin äsken kaksi kertaa kommentoida, mutta taisivat kadota taivaan tuuliin - tästä ne läksi ja jonnekin ne meni... Mutta siis. Epätietoisuus ja epämääräisyys ovat kovin raastavaa aikaa. Etkä itse enää pysty tekemään mitään, että asia etenisi. Kuitenkin "se" hetki on aina pikkuisen lähempänä. Halauksia ja halatkaa toisianne!

    VastaaPoista
  4. Voimahali! Pieni apu, mutta ehkä siitä tulee hippusen parempi mieli. Enkä muutakaan oikein osaa tarjota avuksi. :)

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka ikävää. On niin vaikea kuvitella sitä surua ja pettymystä, riipaisevan pitkää odotusta. Toivotan sinulle voimia ja kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  6. Olen niin pahoillani!! Sanat ovat niin tyhjiä ja turhia, mutta haluaisin lohduttaa silti.
    Ja miten väärin toimittu sossulta, tehtävä on tukea ja myötäelää - hiljaisina aikoina entistäkin enemmän!

    VastaaPoista
  7. Nonna: Rutistus vastaanotettu :)

    Vilmaliina: Muistan, että meilläkin oli samalla lailla neuvonnan päättymisen jälkeen vuosi odotusta seuraavaan tapaamiseen. Täytyy jaksaa uskoa, vaikka toivo välillä hiipuukin.

    Peppi: Halaan takaisin lujaa :). Suunpielet kääntyi hymyyn, kun kirjoitit "sen" hetken olevan aina lähempänä. Se on niin totta, yksi päivä vähemmän odotusta jäljellä jokaisen yön jälkeen. Juuri se tekee niin tyhjän olon, kun enää et voi itse tehdä mitään joka nopeuttaisi tätä.

    Miia: Se voimahali on juuri sitä mitä tarvitsen tähän hetkeen :).

    Kirjailijatar: Kiitos ihanainen.

    Paula: Kiitos, sait kyyneleet silmiini. Hiljaisina hetkinä sitä tarvitsee juuri apua ja voimaa, eikä poistyöntämistä.

    VastaaPoista
  8. Voimia odotukseen Villasukka!! Täällä kohtalotoveri, jolla odotusta n kaksi vuotta enemmän kuin teillä. Jaan samat tunteet kuin sinäkin. Meillekkin jossain vaiheessa vähän lupailtiin, että pienokainen tulisi pian, mutta toisin kävi... Odottaminen on ollut sen jälkeen raskaampaa. Olo on välillä todella turhautunut, suru noussut pintaa ja välillä taas jaksaa uskoa siihen ihmeeseen, että se soitto tulee sittenkin :). Hiljainen vauvavuosi kuulostaa olleen koko Suomen maassa :( .
    Yritetään kuitenkin uskoa unelmaan :) !
    T: Kohtalotoveri

    VastaaPoista
  9. Anonyymi: Jaan nuo tunteet niin täysin kanssasi. Ja teillä vielä on 2 vuotta enemmän odotusta takana, huoh....
    Sitä on ollut aistittavissa, että koko Suomessa jono tilanne on ollut yhtä hiljainen. Tämä odotus on kyllä yhtä vuoristorataa, toisena hetkenä jaksat uskoa ja toisena taas on suru puserossa. Halauksia, rutistuksia ja voimia odotukseen kohtalotoveri!

    VastaaPoista