torstai 12. tammikuuta 2012

Näinä päivinä

Olen tehnyt työputkessa tehden pitkää päivää joten muuhun elo oloon ei ole riittänyt aikaa eikä energiaa. Ollaan käyty myös sossussa jälleen 9 kk jälkeen. Erittäin hiljaista on ollut. Sama meininki on kuulemma ulkomaan jonoissa. Menimme keskusteluun asenteella ettei positiivista ole odotettavissa, niin emme myöskään tippuneet enää alemmas asian tiimoilta. Paljon puhuimme tuntemuksistamme tällä kertaa. Suosittelin sossuillemme Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka kirjaa, jotta ymmärtäisivät niitä kaikkia tunteita joita odotus herättää. Sossumme sanoi, ettei hän meidän odotuksen alussa ikinä ajatellut, että tässä menisi näin kauan. Tapaamme jälleen alku syksystä, jos ei ennen tule sitä maailmaa mullistavaa soittoa. Kun lähdimme kotoa sossuun auton radiosta alkoi ensimmäiseksi soimaan missä muruseni on. Niin missä muruseni olet? Oletko jo masu asukkina? Oletko jo syntynyt? Tulethan pian.

Villasukka

13 kommenttia:

  1. Odotusta on niin monenlaista. En osaa kuvitellakkaan miltä sinusta/teistä tuntuu. Haluan lähettää paljon jaksamis ja tsemppihaleja <3. Toivottavasti murusenne pääsee pian teidän syliin.
    Halauksin -S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä ei aina ole tosiaankaan helppoa! Tsemppiä kovasti täältäkin! Yllätyksiä voi sattua, mutta parempi varmaan elää jalat maassa!

      Poista
    2. Suveliina: Halaukset otettu lämpimästi vastaan. Toivottavasti pian tyhjään syliin tulisi pian oma tuhisija :).

      Nonna: Kiitos tsempityksistä :).

      Poista
  2. Minä niin odotan sitä postausta, kun mullistava puhelu on tullut. Voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saan jakaa teidän kanssanne pian sen mullistavan hetken :).

      Poista
  3. Jotenkin mulla on sellainen vahva tunne, että asiat järjestyy ja murunen vastaa pian kaipuuseenne. Kuunnelkaa tuulen kuisketta, voimia sinne ♥

    VastaaPoista
  4. Näin pitkä odotus ei ole inhimillistä. Jos voisin ihan pienen osan tuskasta ottaa itselleni, mutten voi :(

    Aina välillä ajatukset palaa teihin ja tähän asiaan. Silloin kärsin teidän kanssa, jopa niin että rinnassa tuntuu.

    Uskokaa ja toivokaa. Älkää luovuttako. Kaikki järjestyy aikanaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nipsu: Kiitos sanoistasi :). Ei luovuteta missään nimessä. Kyllä se soitto vielä tulee, jonain päivänä.

      Poista
  5. Hei Villasukka! Katsotaanpa onnistunko nyt lähettämään viestin tänne. Meillä on ihan sama tilanne. Hiljaista tuntuu adoptio rintamalla olevan. En tiedä muistatko, mutta olemme varmaan odottaneet aika lailla saman aikaa ja samoissa tunnelmissa. Kaikkea hyvää teille <3 Valoa, voimia ja lämpimiä ajatuksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistanhan minä sinut :). Jaksamista kovasti myös sinne. Ei tämä helppo tie ole ollut, mutta eihän niin kukaan luvannutkaan. Voimahalaus :).

      Poista