sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Joka vuosi






saan aiheutettua itselleni joulustressin. Ihan joka vuosi. Vaikka pikku hiljaa valmistautuu tulevaan jouluun aina viimeinen viikko silti yllättää. Tiedän, että ehdin kaikki askareet tehdä, mutta kuvittelen etten ehdi. Itseaiheutettua, tiedän tiedän. Pitkä to do lista tehtynä, onneksi muutama kohta jo yliviivattunakin. Tänä vuonna käden takia kaikki käy lisäksi hitaammalla vaihteella. Tänään mennään laulamaan joululauluja, josko se lepuuttaisi hermoja hetkeksi.
Villasukka

4 kommenttia:

  1. Tosiaan kun lähtee leikittelemään stressiajatuksella, se on heti läsnä :) Itse olen raapustannut kaksi listaa toiseen ne mitkä on tosi tärkeitä että joulusta tulee joulu, eli tässä listassa on vähemmän ranskalaisiaviivoja. Toinen lista palvelee sitten jos intoa vielä riittää ;)
    Kauniita hetkiä joululaulujen pariin ja rauhaisaa neljättä adventtia ♥

    ps. kauniit kuvat!

    VastaaPoista
  2. Minä elelen ihan ilman listaa (vaikka yleensä olenkin listojen ystävä). Paitsi että onhan mulla lista: se, mitä pakataan pohjoiseen mukaan!

    Kauppoihin ei onneksi tarvitse enää lähteä, meilläkin tänään kauneimmat joululaulut mielessä.

    Otahan iisisti ja nauti neljännestä adventista! Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  3. Uskon että stressi on toisaalta itseään ruokkiva, siis jos sitä ajattelee, niin se vain lisää vettä myllyyn ja stressi pahenee. Entä jos koettaisit kääntää ajatuksen päälaelleen: koska TIEDÄT että ehdit tehdä kaiken mitä pitääkin, niin ajattelet vain sitä ajatusta ja teet omaan tahtiin asioita. Vaikka taatusti tuo käsi harmittaa ja hidastaa vauhtia.

    Oikein rauhallista neljättä adventtia ja rentouttavia hetkiä kauneimmissa joululauluissa!

    VastaaPoista
  4. Marie elisabeth`s rum: Tulella eli kiireellä tässä tilanteessa, ei sovi alkaa leikkimään. Stressi on heti läsnä ja se ei ole joulun tarkoitus. Hyvä idea tuo 2 eri listaa.

    Nonna: Meillä oli mukavaa olla laulamassa. Se rauhoitti kummasti oloa. Ehkä meillä pitäisi olla miehelle ja minulle omat listat, lisäksi se yhteinen ;). Teemme yhdessä mutta myös erikseen joulun eri askareita. Nyt stressaan hänenkin tekemisiään ja hän taas ei yhtään :)

    Netta: Tähän neuvoosi on pyrittävä. Se on jännä juttu, miten viime viikon alkupuolella stressiä ei ollut yhtään, mutta viikonloppuna se nosti sarviansa kun tajusin, että alle viikko enää. Kun ymmärtäisin ensi vuonna, että aloittaisin ajoissa asioiden tekemisen.

    VastaaPoista