
Eilen en pystynyt kirjoittamaan mitään tässä tunteiden myllerryksessä. Ensimmäistä kertaa asetti jo oikeasti paljon toiveita ja odotuksia sossu käynnille. Noh lapsia on tullut tänä vuonna jo 2. Toinen niistä heinäkuussa. Mieheni ymmärsi, että meitäkin olisi mahdollisesti mietitty tälle lapselle. Viime vuonna lapsia on tullut 2-3, sosiaalityöntekijä ei ollut aivan varma lukumäärästä. Mutta meille on sanottu jo 2 vuoden ajan, että ollaan aivan kärjessä ja että he eivät ota suomalaiseen adoptiojonoon paljon ihmisiä kun lapsia tulee niin vähän. Niin mikä tarkoittaa heille jonon kärjessä olemista. Sen kun tietäisi. Onko jonojen ohi mennyt ihmisiä? Sossuthan ovat sanoneet, että aina ei mennä järjestyksessä. Taas sanoivat siitä, että olemme niin nuoria, että meillä on aikaa odottaa. Joten oliko se jokin vinkki siitä, että me joudamme odottamaan kun 40- vuotiailla tulee ikä vastaan? Voi hyvin olla, ettei todellakaan kukaan ole jonojen ohi mennyt. Kaikki sanat, eleet ja kehonkieli painautui mieleen ja nyt niitä sitten on jälkikäteen yrittänyt tulkita.
Hyvät uutiset sitten perään. Puolen vuoden päästä taas nähdään. Mutta sossut sanoivat, että tuskin tapaamista tarvitsee enää järjestää. Uskovat SEN soiton tulevan ennen kuin aika täyttyy. Meitä kuulemma vahvasti harkitaan seuraavalle tulokkaalle.
Tunteet pinnassa. Rankin käynti koskaan. Toisaalta mieli on positiivinen, toisaalta taas pettynyt, murtunut, vihainen, surullinen. Itkut on jälleen itketty ikävästä, tyhjästä sylistä.
Villasukka